Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry on ottanut kantaa 3.5.2024 imeväisten kieli- ja huulijännetoimenpiteiden yleistymiseen ja siitä aiheutuneeseen ylidiagnostiikkaan ja tarpeettomaan hoitoon liittyviin ongelmiin. Lasten Fysioterapia ry puoltaa näkemystä, että kieli- ja huulijänteiden operointiin tulisikin olla vahvat ja perustellut lääketieteelliset syyt, jotka liittyvät ensisijaisesti vauvan suun kireyksiin ja siitä aiheutuneisiin motoriikan pulmiin ja syömisen vaikeuksiin. Moniammatillinen yhteistyö kireiden kieli- ja huulijänteiden operaatioiden kansallisesta linjauksesta olisi tarpeen. Lasten Fysioterapia ry on seurannut jäsenistöltään tulleita viestejä aiheeseen liittyen. Haluammekin nostaa esiin kliinisessä työssä nousseita ilmiöitä ja selventää fysioterapian merkitystä imeväisikäisten kieli- ja huulijänteen kireyteen liittyen.
Vauvojen fysioterapia on vaativa, erityisosaamista vaativa fysioterapian ala, johon Suomessa koulutusta on vähän. NDT/Bobath vauvaterapiaan kouluttautuneet fysioterapeutit ovat saaneet laajamittaisen koulutuksen (noin 1,5 v / 20 + 5,5 op) kliiniseen päättelyyn vauvan sensomotorisen kehityksen etenemisestä mukaan lukien oraalimotoriikan sekä imemisen- ja syömisen kehitys. Vauvoihin erikoistuneella fysioterapeutilla on laaja-alaista osaamista havainnoida, arvioida ja tukea vauvan varhaiseen imemiseen liittyvissä pulmissa, niin vauvan senso- ja oraalimotorista kehitystä kuin äidin ja vauvan yhteistyötä tukien. Vauvoihin erikoistunut fysioterapeutti osaa auttaa vauvaa kaikissa vauvan sensomotorisen kehityksen vaiheissa aivan syntymästä alkaen.
Vauvojen kanssa työskentelevien terveydenhuoltoalan ammattilaisten sekä muiden vauvojen parissa työskentelevien, ei terveydenhuoltoalan ammattilasten, tulisi tunnistaa ja tiedostaa laajasti ja tarkasti vauvan ikäodotusten mukainen sensomotorinen kehitys. Sensomotorinen kehitys on yhteydessä oraalimotoriseen kehitykseen ja näitä tulisi siksi osata arvioida yhdessä ikäkuukausien tarkkuudella. Lisäksi olisi tärkeää ymmärtää, missä ikäkuukaudessa tapahtuu sensomotorisessa kehityksessä sellaisia muutoksia, jotka kuuluvat tavanomaiseen kehitykseen ja missä vaiheessa jokin ilmiö ei enää sovi ikäodotukseen. Toispuoleisuus, ojenteleminen, niskan ja ylävartalon taakse vetäminen ja alaraajojen ojentelu ovat osa tavanomaista kehitystä eikä näihin ilmiöihin tarvitse aina puuttua.
Kieli- tai huulijänteen kireyden yhteyttä vauvan sensomotoriseen kehitykseen ei ole tutkittu luotettavasti. Kliinisen asiantuntijuuden perusteella voidaan yleisesti arvioida, että vauvoilla, joilla on kireä kielijänne, esiintyy enemmän yliojentelua ja etenkin niskan ja ylävartalon ojennussuuntaista aktiviteettia, jolloin eri asennoissa vauva voi olla ojennustaipuvainen tai asennot ja liikkeet ovat yksipuolisia tai toispuoleisia. Näillä ilmiöillä usein on suora yhteys imemiseen ja nielemiseen, mutta niitä ei aina osata arvioida osana kieli- ja huulijänteen kireyksiä. Samalla nämä poikkeavat asennot ja yksipuoliset liikkeet voivat ylläpitää lapsen pulauttelua ja epämukavaa olotilaa, jolloin rauhoittuminen ei onnistu ja vauva on itkuinen. Myös kudostasolla voi löytyä mukautumattomuutta, mutta näiden suora yhteys kireään kieli- tai huulijänteeseen ei aina ole selkeää. Vauvan poikkeavat ruumiintoiminnot ovat syiltään moninaiset ja myofaskiaalisten rakenteiden käsittely voi auttaa vauvaa löytämään uusia keinoja työskennellä painovoimaa vastaan paremmissa asennoissa, jolloin imeminen ja syöminen voi helpottua. Osa vauvoihin erikoistuneista fysioterapeuteista on kouluttautunut Faskiamanipulaatio® Stecco menetelmään, joka auttaa ymmärtämään myofaskiaalisten rakenteiden merkitystä mm. liikkeen (mukaan lukien kasvojen ja suun liikkeet), nielemisen, takaisinvirtauksen ja suoliston toiminnan osalta. Tämä mahdollistaa laaja-alaisen näkökulman vauvan syömisen haasteisiin ja auttaa ymmärtämään kompensaatioita, jotka tulee huomioida syömisen pulmissa ja leikkauksen jälkihoidossa.
Lasten Fysioterapia ry haluaa kommentissaan korostaa terveydenhuoltoalan ja alalla toimivia ammattilaisia myös vastuullisista palveluista, joita vauvoille ja perheille leikkaushoitojen lisäksi tarjotaan erilaisina kireiden kieli- ja huulijänteiden hoitoina. Ennen kieli- ja huulijänneoperaatiota olisi tärkeää osata arvioida moniammatillisesti senso- ja oraalimotoriikan osalta myös niitä vaihtoehtoja, joita voidaan hoitaa konservatiivisesti (mm. fysioterapia, puheterapia, imetysohjaus). Silloin kun imeväisikäisen kielijänneleikkaus on todettu tarpeelliseksi, siitä kuntoutuminen on aina yksilöllistä. Kieli- ja huulijänneoperaatioiden jälkihoito ei yleensä vaadi pitkiä sarjahoitoja eikä ylimääräisiä vakioituja kasvojumppaohjeita, vaan kaiken jälkikuntoutuksen tulee perustua leikkaavan lääkärin jälkihoito-ohjeisiin ja vauvan ikään ja kehitykseen sidottuihin yksilöllisiin tarpeisiin. Leikkauksen jälkeinen hoito on kuormittavaa myös vanhemmille ja heidän ohjaamisensa sekä tukeminen arven hoitoon on tärkeää. Arven yksilöllinen paranemisprosessi on huomioitava jälkikuntoutuksessa ja se, miten vauva oppii toimimaan koko senso- ja oraalimotoriikallaan leikkauksen jälkeen.
Vanhempien huoli vauvan kehityksen etenemisestä ja syömisen pulmista tulee aina ottaa vakavasti. Imettämisen ja syömisen pulmat ovat yksi stressaavimmista asioista, jos niissä ilmenee sellaisia muutoksia, joiden vuoksi imettäminen tai syömisen opettelu ei edisty. Myös äidin kokema imetyskipu tai muut syömisen haasteet ovat tärkeitä huomioida ja äidin, vauvansa kanssa, kuuluisi saada mahdollisimman varhaisesti tukea, jotta vauvan syöminen voisi onnistua mahdollisimman luonnollisesti alusta asti. Avun saaminen on sekä vauvan että äidin ja koko perheen hyvinvoinnille tärkeää.
Lasten Fysioterapia ry
